Olen jo muutaman kerran lukenut kirjavarkaan, ja täytyy sanoa, että ihastuin siihen jo ensimmäisellä kerralla. Kirja on kirjoitettu kuoleman näkökulmasta toisen maailmansodan aikana. Kuolema on kuitenkin yllättävän kaunis kertoja. Siitä saa myös ihan uuden kuvan kirjan perusteella. Kuoleman viimeinen huomautus onkin, että "Ihmiset kummittelevat mielessäni". Kirjassa kuolema on eräänlainen henkilö, joka kuvataan hyvinkin inhimillisenä. Kuoleman ulkomuotoa kuvataan kirjassa näin:
•••PIENI TOSIASIA•••
"Minulla ei ole sirppiä eikä viikatetta.
Käytän mustaa huppuviittaa vain jos on kylmä.
Eikä minulla ole pääkallomaisia kasvonpiirteitä, joilla teikäläiset näköjään mielellään minut matkan päästä varustavat.
Haluatko tietää miltä oikeasti näytän?
Minäpä autan.
Etsi peili sillä aikaa kun jatkan"
Kirja kertoo siis Liesel- nimisetä tytöstä, joka menettää perheensä ja hänet adoptoi vanhahko pariskunta. Liesel varastaa kirjoja, joidenka avulla hän selviää lapsuusvuosiensa koettelemuksista ja myöhemmin yksi hänen kirjoistaan pelastaa tytön liian varhaiselta kohtaamiselta kuoleman kanssa. Tytön elämä kasvatusperheessä ei kuitenkaan ole onnetonta. Hän saa rakkautta uusilta vanhemmiltaan ja saa ystäviä.
Kirjavarasta on verrattu Anne Frankin päiväkirjoihin, mutta ainakin omasta mielestäni Kirjavaras on vielä mielenkiintoisempi, suurimmaksi osaksi johtuen siitä, että kirjaa ei ole kuvattu tavallisen kuolevaisen näkökulmasta. Kirjassa on myös hieman leikkisiä "välihuomautuksia", jotka tavallaan vievät kirjaa eteenpäin. Kuin kuolema ei malttaisi odottaa, vaan haluaisi kertoa loppuratkaisun mahdollisimman nopeasti.
•••PIENI MUTTA HUOMIONARVOINEN HUOMAUTUS•••
"Vuosien mittaan olen nähnyt paljon nuoria miehiä, jotka luulevat juoksevansa toisia nuoria miehiä kohti.
Väärin.
He juoksevat minua kohti."
•••TYYNNYTTÄVÄ ILMOITUS•••
"Äskeisetä uhkauksesta huolimatta pysy rauhallisena.
Se oli tyhjää mahtailua- en minä ole julmuri.
En ole ilkimys.
Olen tulos
•••PIENI TEORIA•••
"Ihmiset panevat merkille päivän värit vain sen alkaessa ja päättyessä, mutta minulle on ilmiselvää, että päivä koostuu lukuisista sävyistä ja vivahteista, jotka sulautuvat toisiinsa vuoron perään sitä mukaa kuin hetket kuluvat. Jopa yksi ainoa tunti voi sisältää tuhansia värejä. Vahamaisen keltaisia, pilvisyljen täplittämiä sinisiä. Synkkiä pimeyksiä. Pidän työssäni huolen että huomaan ne.
Suosittelen Kirjavarasta kaikille. Jos sen aikoo lukea, pitää kuitenkin olla valmis kohtaamaan Kuolema, ja antaa sen johdatella sinut läpi koko kirjan. Kirjavaras on raskasta luettavaa. Sitä pitää lukemisen jälkeen jäädä sulattelemaan joksikin aikaa ja miettiä, mistä se todella kertoi ja mitä tunteita se eniten herätti. Kirjavarkaan lukeminen on elämys ja sivistävä kokemus. Sitä ei yksinkertaisesti voi jättää kesken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti